Olen keskittynyt kouluun ja lepäämisen paljon, koska 23.11 alkava kolmen kuukauden uintikausi tulee olemaan rankka. Joka päivä tulen suoraa koulusta kotiin ja otan päiväunet :D Toki on pitänyt lukea myös Frankensteinia päivittäin ja tehdä muut läksyt...Vihdoin perjantaina sain lähetettyä postikortit Suomeen yli kuukauden säätämisen jälkeen, kun täältä ei saa postimerkkejä kaupoista eikä Air mail merkkejä edes postitoimistoista :D
Enkku sujuu edelleen paremmin ja paremmin. Olen kuullut jo paljon kommentteja kuinka aksenttini on pienentynyt! Unet ja ajatukset ovat jo melkein kokonaan enkuksi. Suomen puhumisen kanssa on jo alkanut olemaan ongelmia :D Parhaimmat virheet oli, kun puhuin serkkuni kanssa ja selitin, kuinka näin tähdenlennon enkä muistanut sen oikea nimeä vaan sanoin "lentotähti". Sekoilin myös kuukausien kanssa - maaliskuu oli marraskuu, kun puhuin uintikaudesta...:D
Edelleen toivon, että saisin lisää paikallisia ystäviä. Kaikki ovat hyvin ystävällisiä ja kiinnostuneita, mutta jostain syystä heidän porukoihin on vaan tosi vaikea päästä. Kaikilla vaihtareilla on koulussani sama ongelma, myös viime vuoden vaihtareilla. Olen kuitenkin onnellinen, että minulla on yksi erittäin hyvä jenkkikaveri, Kyle. Tuntuu, että olisimme tunteneet koko elämämme ajan :D
Nyt vielä kaksi viikkoa lomaa urheilusta, jonka jälkeen alkaa uinti!! Päivittäin koulun jälkeen 3h treenit sekä 2-3kertaa viikossa aamuharkat...Valmentaja on maailman ihanin ja olen kuullut paljon joukkueen erityisestä yhteishengestä, vaikkei olekkaan menestyvä joukkue. Tältä kaudelta odotan, että saan uusia ystäviä lisää, kehityn erityisesti rintauinnissa ja pystyn uimaan koko kauden ilman ongelmia olkapäiden kanssa.
Tein korvapuusteja ekaa kertaa täällä viime viikolla! Taikinan teko meni hyvin ja se maistui juuri sellaiselta kuin pitääkin. Joku meni kuitenkin vikaan paisto -vaiheessa. Suurinosa pullista paloi pohjasta ja oli kuivia, onneksi joukosta löytyi kuusi täydellistä yksilöä. Vanhempani toivoivat, että tekisin niitä uudestaan, joka oli tosi kiva kuulla. He ymmärsivät, että vika oli todennäköisesti kaasu-uunissa, koska en ole aiemmin sitä käyttänyt. Pullan päällä jouduin käyttämään nomparelleja, koska isosta ruokakaupastakaan ei löytynyt raesokeria, mutta ei se makua haitannut :D
Yksi vaihtovuoteni huippukohtia tapahtui 7.11.2015, kun pääsin tapaamaan Amish-perhettä! Isäni lehmien teurastaja on amish, joten pyysin päästä mukaan tapaamaan häntä samalla, kun isän piti hakea lihaa. Otin mukaan myös parhaimman ystäväni, Noellen, joka on kotoisin Sveitsistä. Tunnin ajomatkalla perheen luokse kävi ilmi, että amishit ovat alkuperäisesti tulleet 1600-luvulla Amerikkaan juuri Sveitsistä ja he edelleen puhuvat saksaa. Noelle ja perheen isä puhuivat vähän saksaa keskenään, mutta murteiden takia oli vaikeuksia ymmärtää.
Perheessä on 11 lasta, joista vanhin on 18-vuotias tyttö. Tytöt menevät naimisiin yleensä 15-17 vuotiaina. Tämä tyttö ei ollut naimisissa kuitenkaan vielä, koska isän mielestä se on liian aikaista. Amishit käyvät koulua vain kahdeksannelle luokalle saakka, jonka jälkeen siirtyvät töihin - tässä tapauksessa vanhimmat tekivät töitä teurastamolla. Naisten elämä on rankkaa, koska esimerkiksi pyykit pestään käsin tietysti, koska sähköä ei ole.
Perhe tuottaa vaahteransiirappia keväisin myös teurastuksen lisäksi. Heillä oli omia kanoja, lehmiä, omenapuita sekä perunapelto. Aamupala on yleisesti leipää, kananmuna ja maitoa. Illallinen koostuu yleensä lihasta ja perunasta. Kaikki on käsintehtyä, joten voin kuvitella kuinka hyvää ruokaa he syövät...He voivat kyllä mennä mäkkäriin jos haluavat :D
Tytöillä on pitkät yksiväriset mekot päällä ja kupinmuotoinen hattu päässään, meikkiä he eivät käytä. Poikien hiukset oli leikattu periaatteessa potan muotoiseksi eikä partaa ei leikata. Heillä oli mustat housut ja valkoinen paita sekä ruokohattu päässä. Amishit ovat erityisen ystävällisiä ja hyväntahtoisia ihmisiä. Perheen isä haluaa, että menemme sinne pariksi päiväksi ihan vain tutustumaan heidän elämäänsä ja samalla he oppisivat lisää meidän elämästä. Luulin, ettei he tietäisi mitään Euroopasta, mutta kyllä perheen isä tiesi Helsingin ja Rovaniemen :D Hän unelmoi kovasti, että joku päivä pääsisi Sveitsiin, koska heille juuret ovat hyvin tärkeä asia eivätkä koe itseään amerikkalaisiksi. Meitä muita valkoisia he kutsuvat englantilaisiksi.
Amishit eivät saa kuitenkaan matkustaa lentokoneella. Matkustus tapahtuu joko junalla tai laivalla jos haluaa mennä pitemmälle. Lyhyemmät matkat taittuu hevosilla, pyörillä tai autolla, jota joku toinen ei-amish ajaa.
Pääsin Noellen kanssa heidän kotiin. Asunto oli tosi iso ja avara. Näin elämäni pisimmän ruokapöydän...Tytöt leikkivät huoneissaan nukeilla, joissa oli pelkästään sänky. Mattoja ei ollut yhtään. Lämmitys hoituu uunilla, joka oli kellarissa. Heillä oli jääkaappi, jota ihmeteltiin, mutta myöhemmin selvisi, että se toimii propaanilla. Ainoa puhelin (vanha lankapuhelin) oli teurastamon toimistossa. Kotikielenä he puhuvat saksaa ja englantia puhuttaessa heillä oli selkeä aksentti, joka muistutti vähän brittiaksenttia.
Vierailun jälkeen menimme amishien tavarataloon. Hepat oli parkkeerattu parkkipaikalle :D Sieltä löytyi kaikkea käsintehtyä erittäin hyvälaatuista tavaraa HALVALLA...Nahkahanskat olivat $15, ei Suomesta löydy nahkaa noin halvalla :O Ostin itselleni tosi kauniin puisen korurasian $10.
Kokemus oli todella silmiä avartava ja uniikki. Harvat pääsevät tapaamaan Amisheja...Tuli mietittyä, että miten he pärjäävät ilman kännyköitä ja kaikki pitää tehdä käsin - ei voi vain mennä lämpimään suihkuun, kun eka pitää lämmittää vesi. Heitä pitää siis kunnioittaa paljon! Olin tosi iloinen päivän jälkeen ja menen varmasti uudestaan...
 |
| Ei uskoisi ihan heti, että talo on amishien... |
 |
| Perheen hevosrattaat, joista sisältä löytyi peruutuspeilit ja kaikki :D |
 |
| He tykkäävät kovasti metsästää ja kalastaa vapaa-ajalla! |
