Suomi vs. USA

Nyt on enää 53 päivää jäljellä vaihtoa. On aika alkaa miettiä kotiin lähtöä - vaikken haluaisi. Ajattelin tällä kertaa kirjoittaa tänne miten olen muuttunut ja miten Suomi ja USA eroaa toisistaan.

Nopeasti vain kirjoitan kuulumiset: tennistä on jäljellä enää 4 viikkoa ja eilen kotiturnauksessa tulin parini, Grecian kanssa toiseksi eli saimme mitalit! :) Oli kivaa kuulla kaverien ja valmentajien kannustamiset, vaikka se toi lisää paineita voittaa. Voiton halu oli suuri eikä olla pelattu ikinä niin hyvin ja keskittyneesti!
Nyt alkaa viimeinen kuukausi koulua, joka onkin täynnä erilaista tekemistä - prom, senior trip, color run..

Tämän vuoden aikana olen saanut kolme erittäin läheistä ystävää. On uskomatonta, kuinka läheiseksi voi tulla ihmisten kanssa eri kulttuureista ja vain parin kuukauden sisällä. Olemme kuin siskoja toisillemme enkä ole ikinä kokenut samanlaista sidettä uusien ystävien kanssa paitsi Noellen, Grecian ja Zuzanan kanssa. Vaihdon huono puoli on se, ettei rahaa löydy matkustamiseen kaverien luokse kokoajan. Olen 100% varma, että meidän välille on syntynyt iänkaikkinen ystävyys.

Koulu on tottakai erilaista - Suomen opetussysteemi on todellakin maailman paras! Täällä on paljon läksyä eikä itsenäisyyttä anneta yhtään. Mielestäni lukiolainen osaa jo päättää käyttääkö kännykkää tunnilla vaiko eikö. Itse pystyn kuuntelemaan tunnilla ja välillä käyttämään kännykkää..siitä ei tarvitsisi joutua rehtorin puheille. Kaikki kotitehtävät arvostellaan ja joka viikko on testejä (monivalintoja). Monet ihmettelevät miten kestän Suomessa rankat koeviikot, mutta täytyy kyllä todeta, että paljon mielummin teen isot kokeet kerran kahdessa kuukaudessa kuin viikottaisia pieniä kokeita sekä lukukauden lopussa olevat final examit. Tällä hetkellä en tiedä pääsenkö matikan final examia edes läpi, koska olen niin pihalla. Koko tunti menee yleensä 30kotitehtävän tarkistamiseen ja uuden asian opetusta on vain 5-10min - 75min tunteja on ikävä!! Hyvä asia koulussa täällä on se, että opettajat on oikeasti meidän ystäviä ja koulun yhteishenkeen panostetaan paljon. Uskon, että koulun sisäiset urheilulajit tuovat oppilaita läheisiksi ja monet opettajat ovat lajien valmentajia. En malta odottaa, että pääsen syömään hyvää kouluruokaa taas ILMAISEKSI!! Täällä on yleensä vain pizzaa yms. ja ranskalaiset luetaan kasviksiksi...Itse pakkaan oman lounaani kotona joka ilta, johon sisältyy jogurtti, hedelmä, leipä, proteeini patukka, jotain makeata ja kasviksia.

Paras asia täällä on ihmisten yleisesti avoimet luonteet. Minulla meni aikaa oppia olemaan avoin ja puhelias uusia ihmisiä kohtaan, mutta nyt haluaisin opettaa taidon kaikille suomalaisille. Monet luulivat minua täällä tosi epäkohteliaaksi, koska en ollut heti äänessä porukassa, mutta kerrottuani Suomen hiljaisesta kulttuurista, he ymmärsivät. Lukiolaiset eivät tuomitse muita ulkonäön perusteella ja jostain syystä täällä on jokaisella tyttö- tai poikaystävä. Myös tytöt ja pojat ovat hyviä ystäviä keskenään, minkä toivoisin tapahtuvan myös Suomessa.
Oisi myös ihanaa nähdä Suomessa enemmän ihmisten lahjoittavan ja auttavan muita, jotka tarvitsevat ruokaa yms, niin kuin täällä tehdään. Vaihtarit tekevät vähintään 5tuntia community servicea vuosittain. Tänä vuonna itse palautin pulloja, josta saadut rahat menivät köyhien perheiden lasten joululahjoihin. Koululla on ollut myös talvivaate ja ruoka keräys sekä useita varaankeruita alueen sairaille lapsille. Perheeni lahjoittaa myös rahaa viikoittain, jolla rakennetaan kirkkoja Meksikoon.
Ihmiset täällä yleisesti ovat aika pienituloisia eivätkä heillä ole mahdollisuutta matkustaa ja ostaa kalliita vaatteita - monilla, niinkuin minullakin, on vaatteita lähinnä Walmartista. Olen onnellinen koulurepun omistaja, joka ei satu hartioihin niinkuin raskas koululaukku. Meikkiä tytöt käyttävät vähän, joka on saanut minutkin vähentämään paljon!
Olen oppinut olemaan todella kiitollinen mahdollisuudesta matkustaa ja nähdä erilaisia kulttuureita, koska se opettaa suvaitsevaisuutta muita kohtaan. Alue on todella uskonnollinen, konservatiivinen ja useat ovat rebuplikaaneja. Olen kuullut paljon muslimi-vihaa ja kuinka Trump pelastaa maailman..Tämäkin paikka on saanut minut hyväksymään, ettei kaikki ole liberaaleja demokraatteja ja kaikilla on omat mielipiteensä. Nykyään käyn hyväntahtoisia väittelyjä host isäni kanssa USAn presidentinvaaleista enkä ole ikinä ollut näin kiinnostunut politiikasta :D.

Suoraan sanoen pelkään päivää, jolloin täytyy sanoa heipat Michiganille. Olen muuttunut henkisesti niin paljon, lähinnä paremmaksi ihmiseksi onneksi, etten tiedä miten nopeasti/helposti sopeudun Suomeen taas. Ihmisille, joka ei ole kokenut vaihtovuotta on hankala selittää kaikkia tunteita mitä me vaihtarit käydään läpi, mutta ehkä parhaiten vuosi tiivistyy lauseeseen ''An exchange year is not life, it is a life in a year.''
Tottakai odotan suomalaista ruokaa, kesää ja itsenäisyyttä, mutta vaihtovuosi on jättänyt minuun jäljen, joka ei lähde pois, niin dramaattiselta kuin se kuulostaakin :D

- Sonja

Tennis

Uintikausi loppui kauden päättäjäis juhliin 15.3, jossa sain varsity letterin JES! Urheilija saa sen jos hän on saanut kisoissa tarpeeksi pisteitä. Merkki ja saadut mitallit kiinnitetään erityiseen $250 Varsity coatiin, jolla sitten leveillään omilla suorituksillaan muille. Itse en takkia osta, kun en käyttäisi sitä Suomessa kuitenkaan. Saimme myös jokainen paperin kaikkien lajien ennätysajoista. Itse olin tyttöjen nopein 100rinnassa sekä koko joukkueen nopeimassa 400 ja 200vaparin viestijoukkueissa. Juhlissa muisteltiin päättynyttä kautta nauraen ja itkien. Jokainen sai pitää pienen puheen. Mainitsin parhaaksi hetkeksi sen, kun voitin yhdessä viestijoukkueeni kanssa kovatasoisen poikajoukkueen Flintissä joulukuussa ja, kun ne pojat pettyivät, kun hävisivät tytöille. Muistoni sai kaikki nauramaan ja taputtamaan :)! Nyt kolme viikkoa myöhemmin, minulla on jo kamala ikävä koko joukkuetta, yhteisiä iltoja joukkue dinnereillä, kisoja ja etenkin uskomatonta yhteishenkeä, jota ei muissa urheilulajeissa koulussamme ole!

Tennis alkoi heti seuraavana päivänä. En ikinä ollut aiemmin pelannut enkä erityisen innostunut oppia lajia myöskään, mutta vaihtoehdot olivat softball, futis, yleisurheilu ja tennis, joten tennis voitti, koska kolme parhainta ystävääni päättivät valita tenniksen myös. Haluamme viettää aikaa nelistään mahdollisimman paljon ennen kesää. Olemmekin yhdessä 11 tuntia päivässä, jonka takia olemme kuin siskoja toisillemme. Olin vähän hidas oppimaan tenniksen perusteet, mutta nyt olen ensimmäisen vuoden pelaajista paras aloitussyöttäjä ja double game - front player! Ensimmäiset kisat ei jännittäny yhtään. Hävisin parini kanssa molemmat pelit 0-6...niin hävisi muutkin pelaajat :D Tenniksessä eniten mua turhauttaa, kun en voi kannustaa muita pelaajia tai edes puhua heille sidelinella - pelaajille pitää antaa täysi keskittymiskyky. TYLSÄÄ!!! Uinnissa rakastin kuulla, kuinka joukkue kannusti minua menemään kovempaa...Sen lisäksi pelaajilla on pakko olla kisahame/toppi päällä peleissä - jopa silloin, kun on tuulista ja kylmää. Kisoissa sitten jäädyttiin, kun ulkona +6, pilvistä ja erittäin tuulista. Penikat alkoi vaivaamaan myös heti ekan viikon jälkeen...Tällä hetkellä kipu alkaa jo alkuvenyttelyissä, kipu helpottaa vasta kotona, kun laitan jäätä joka ilta. Suoraan sanottuna uisin mielummin huonoilla olkapäillä seuraavat kaksi kuukautta ja kestäisin kivun, kuin pelaisin tennistä, polttamatta paljon kaloreita ja ilman, että saan lihaksia takaisin. Kaiken kukkuraksi olen lihonut 3,5kg kolmessa viikossa!?!?!? Anyway, tennis on hyvä taito osata ja on kivaa pelata ulkona jos aurinko paistaa (harvoin :D).

Lihomisen takia minulla on kaksoisleuka...XD Kaikilla meillä vaihtareilla on sellainen nyt ja vertailemme kenellä on suurin. Huomasin myös kisapäivänä, kun laitoin home coming -mekkoni päälle, että se on melkein liian tiukka nyt. Turhauttaa, että lihon vasta nyt - kaksi kuukautta ennen kuin menen takaisin kotiin! Jokaisen vaihtarin goal on olla saamatta lisäkiloja...luulin jo, että pääsin tavoitteiseen :D Ruoka täällä jenkeissä on tosi rasvaista ja sokerista. Maito on 2%, joten käytän sitä vain aamulla corn flakes murojen (ainoa muropaketti ilman turhaa sokeria!) kanssa. Jogurtti on myös erittäin makeaa, leipä on pullaa, ruoassa on paljon suolaa. Tennis ei tosiaan polta kaloreita samalla tavalla, kuin uinti. Mutta mitä olen vanhoilta vaihtareilta kuullut, niin kilot lähtee nopeasti pois, kun lähtee kotiin jenkeistä. En jaksa odottaa ruisleipää, rasvatonta maitoa, hyvänmakuista vettä suoraan vesihanasta eikä pullosta ja suklaata.

Nyt on viikon spring break. Joka päivä on aamuharkat, jonka jälkeen hengaan kaverien kanssa. Yhtenä päivänä on tarkoitus mennä isoon outlettiin missä on periaatteessa kaikkien vaatemerkkien kaupat OMG <3, suunnitelmana on myös mennä vesipuistoon. Monet lähtee Floridaan perheiden kanssa viikoksi, mutta maatilan takia perheeni ei voi lähteä mihinkään. Heti loman jälkeen junior -oppilailla on SAT -college kokeet - onneksi olen vain vaihtari eikä minun tarvitse tehdä koetta. Heidän esimerkiksi pitää lukea artikkeli ja kirjoittaa analyysi vain 50minuutissa. Kokeen matikka -osuus on lähinnä trigonometriaa ja calculusta, mitkä on yleensä senior-kursseja.
73 päivää ja olen Suomessa...Ajatus ahdistaa ja innostaa. Viimeiset viikot yritämme tehdä kaikkea kivaa kaverien kanssa, mutta viikot menee kamalan nopeasti <\3

- Sonja