Nyt päätin kirjottaa alkaneesta uintikaudesta, kun on vihdoin viikon ensimmäiset tunnit vailla mitään tekemistä (vaikka on jo lauantai)...Heti, kun koulu alkoi elokuussa ja me vaihtarit juteltiin paikallisten oppilaiden kanssa, kaikki sano, että ne, jotka alottaa uinnin tulee kuolemaan punnerruksien määrään ja uinnin rankkuuteen. En silti pelästyny vaan päätin, että kyl mä pystyn uimaan 3kk enkä kuole jos 10 muutakin senior oppilasta on edelleen hengissä kolmen aiemman uintikauden jälkeen :D Uinti on mun koulun rankin laji! On se tullu huomattuakki nyt kun joka päivä pyrin menemään nukkumaan klo 9 eikä jaksa pukeutua niin hyvin kouluun. Ripsaria tai huulipunaakaa en oo käyttäny aikoihin mihin oon tottunu jo vuosien varrella...:D Monet mietti etukäteen, et miltäköhän näytän ilman meikkiä, koska ennen uintia mulla oli aina meikki viimesen päälle.
Niin kausi sitte alko maanantaina 23.11 valmentajan oikeesti aika pelottavalla puheella: hän haluu et joko lopetetaan tai itketään tän kauden aikana. Silti joukkueessa aloitti 40uimaria ja vaan viisi lopetti. Valmentaja on mun matikan ope ja varmasti yks viisaimmista ihmisistä ikinä, usein matikantunnilla saadaan kuulla tarinoita kuinka hän selätti syövän nuorena ja nyt haluaa tehä jotain merkittävää elämässä. Sen takia matikan opettajan ammatin lisäksi hän on poliisi, ensihoitaja, palomies, uintivalmentaja ja toimitsija Michigan State Universityn jenkkifutis joukkueen (yksi parhaimmista jenkeissä) peleissä. Monesti hän tekee 24h työvuoroja, mutta silti jaksaa jotenkin ihmeellisesti olla iloinen aina! :O Meiltä uimareilta hän odottaa sisua! Kirjaimmellisesti sisua - hänen saksalainen isä puhui aina suomalaisesta sisu-sanasta, joten nyt sisu-sana on joukkueeni motto :D Sanan tarkoitus on paperilla matikan luokassa ja altaan vieressä. Valkku haluaa meidän tekevän aina parhaamme, vaikka sattuisi ja joka päivä meiltä odotetaan enemmän ja enemmän. Vaikka uintimatka tms. tuntuu liian rankalta, täytyy vain todeta että voihan elämä ja antaa vaan palaa. Ikinä ei saa luovuttaa myöskään, mikä sopii meidän joukkueelle, koska ei olla nopeimpia. Kaiken tän lisäksi voidaan sanoa, että tehdään viikossa yhdeksässä eri asennossa yhteensä yli 500 punnerrusta..!!! Onhan se tosi rankkaa tehä 100 punnerrusta + vatsa- ja selkälihakset + 1,5h uinti päivittäin, mutta kaikkien pelotteluiden jälkeen varauduin ehkä vähän pahempaan. Kaikki on asenteesta kiinni!
Uin ainoona "uutena uimarina" muiden senioreiden kanssa ja tykkään tosi paljon. Löysin mun rakkauden uintia kohtaan taas tän joukkueen avulla, joka aina jaksaa kannustaa kaikkia. <3 On kiva saada rakentavaa palautetta uinnista silti ja oonkin joukkueen parhain rintauimari, jota en ois uskonu, kun kukaan valkku Suomessa ei ikinä sanonu, et oon hyvä siinä - ne yritti korjata mun tekniikkaa mut ei siitä tullu mitään :D.
Lauantaina 5.12 oli ekat kisat ja jännitin ihan kauheesti...Kaikki meijän koulun tyttöuimarit ui poikien kaudella, koska meitä ei oo tarpeeks. Uidaan siis kisoissa poikia vastaan, mutta en jääny kertaakaan vikaksi mun erissä - uin 50perhosen ja kaksi vapari viestiä. Kisoissa sattu paha onnettomuus, kun toisen koulun 14-vuotias uimahyppääjä hyppäs ja löi otsansa pomppulautaan ja sai aivotärähdyksen. Onneks meidän valkku ensihoitajana osas auttaa ennen kun ambulanssi saapu. Kaikki oli tosi järkyttyneitä, mutta silti uimahyppy kisa jatku :O
Nyt on kisoja joka viikonloppu ja myös koulun jälkeen. Jouluna ois sitte 6h treenit päivittäin. Niitä odotellessa...:D
Joulun aika on tuonu koti-ikävän mukanaan ja nyt varsinkin, kun on itsenäisyyspäivä viikonloppu. Toivoisin, että saisin suomalaisen valkoisen joulun tänne Michiganiin. Lähellä on onneksi international store, josta toivottavasti löytyy jotain pohjoismaalaista ruokaa! :)
Joulun aika on tuonu koti-ikävän mukanaan ja nyt varsinkin, kun on itsenäisyyspäivä viikonloppu. Toivoisin, että saisin suomalaisen valkoisen joulun tänne Michiganiin. Lähellä on onneksi international store, josta toivottavasti löytyy jotain pohjoismaalaista ruokaa! :)
- Sonja
