Uintia ja punnerruksia

Moikka taas!

Nyt päätin kirjottaa alkaneesta uintikaudesta, kun on vihdoin viikon ensimmäiset tunnit vailla mitään tekemistä (vaikka on jo lauantai)...Heti, kun koulu alkoi elokuussa ja me vaihtarit juteltiin paikallisten oppilaiden kanssa, kaikki sano, että ne, jotka alottaa uinnin tulee kuolemaan punnerruksien määrään ja uinnin rankkuuteen. En silti pelästyny vaan päätin, että kyl mä pystyn uimaan 3kk enkä kuole jos 10 muutakin senior oppilasta on edelleen hengissä kolmen aiemman uintikauden jälkeen :D Uinti on mun koulun rankin laji! On se tullu huomattuakki nyt kun joka päivä pyrin menemään nukkumaan klo 9 eikä jaksa pukeutua niin hyvin kouluun. Ripsaria tai huulipunaakaa en oo käyttäny aikoihin mihin oon tottunu jo vuosien varrella...:D Monet mietti etukäteen, et miltäköhän näytän ilman meikkiä, koska ennen uintia mulla oli aina meikki viimesen päälle.

Niin kausi sitte alko maanantaina 23.11 valmentajan oikeesti aika pelottavalla puheella: hän haluu et joko lopetetaan tai itketään tän kauden aikana. Silti joukkueessa aloitti 40uimaria ja vaan viisi lopetti. Valmentaja on mun matikan ope ja varmasti yks viisaimmista ihmisistä ikinä, usein matikantunnilla saadaan kuulla tarinoita kuinka hän selätti syövän nuorena ja nyt haluaa tehä jotain merkittävää elämässä. Sen takia matikan opettajan ammatin lisäksi hän on poliisi, ensihoitaja, palomies, uintivalmentaja ja toimitsija Michigan State Universityn jenkkifutis joukkueen (yksi parhaimmista jenkeissä) peleissä. Monesti hän tekee 24h työvuoroja, mutta silti jaksaa jotenkin ihmeellisesti olla iloinen aina! :O Meiltä uimareilta hän odottaa sisua! Kirjaimmellisesti sisua - hänen saksalainen isä puhui aina suomalaisesta sisu-sanasta, joten nyt sisu-sana on joukkueeni motto :D Sanan tarkoitus on paperilla matikan luokassa ja altaan vieressä. Valkku haluaa meidän tekevän aina parhaamme, vaikka sattuisi ja joka päivä meiltä odotetaan enemmän ja enemmän. Vaikka uintimatka tms. tuntuu liian rankalta, täytyy vain todeta että voihan elämä ja antaa vaan palaa. Ikinä ei saa luovuttaa myöskään, mikä sopii meidän joukkueelle, koska ei olla nopeimpia. Kaiken tän lisäksi voidaan sanoa, että tehdään viikossa yhdeksässä eri asennossa yhteensä yli 500 punnerrusta..!!! Onhan se tosi rankkaa tehä 100 punnerrusta + vatsa- ja selkälihakset + 1,5h uinti päivittäin, mutta kaikkien pelotteluiden jälkeen varauduin ehkä vähän pahempaan. Kaikki on asenteesta kiinni!

Uin ainoona "uutena uimarina" muiden senioreiden kanssa ja tykkään tosi paljon. Löysin mun rakkauden uintia kohtaan taas tän joukkueen avulla, joka aina jaksaa kannustaa kaikkia. <3 On kiva saada rakentavaa palautetta uinnista silti ja oonkin joukkueen parhain rintauimari, jota en ois uskonu, kun kukaan valkku Suomessa ei ikinä sanonu, et oon hyvä siinä - ne yritti korjata mun tekniikkaa mut ei siitä tullu mitään :D.

Lauantaina 5.12 oli ekat kisat ja jännitin ihan kauheesti...Kaikki meijän koulun tyttöuimarit ui poikien kaudella, koska meitä ei oo tarpeeks. Uidaan siis kisoissa poikia vastaan, mutta en jääny kertaakaan vikaksi mun erissä - uin 50perhosen ja kaksi vapari viestiä. Kisoissa sattu paha onnettomuus, kun toisen koulun 14-vuotias uimahyppääjä hyppäs ja löi otsansa pomppulautaan ja sai aivotärähdyksen. Onneks meidän valkku ensihoitajana osas auttaa ennen kun ambulanssi saapu. Kaikki oli tosi järkyttyneitä, mutta silti uimahyppy kisa jatku :O 

Nyt on kisoja joka viikonloppu ja myös koulun jälkeen. Jouluna ois sitte 6h treenit päivittäin. Niitä odotellessa...:D
Joulun aika on tuonu koti-ikävän mukanaan ja nyt varsinkin, kun on itsenäisyyspäivä viikonloppu. Toivoisin, että saisin suomalaisen valkoisen joulun tänne Michiganiin. Lähellä on onneksi international store, josta toivottavasti löytyy jotain pohjoismaalaista ruokaa! :)

- Sonja

Kuulumisia!

Lentopallo kausi loppui 1,5viikkoa sitten viimeiseen peliin, jonka hävisimme. Muistaakseni voitettiin vaan yksi peli tällä kaudella, mutta joukkue ja valmentaja oli silti kivoja ja tulee kova ikävä heitä. Loppukautta kohden pääsin pelaamaan yhä enemmän ja enemmän. Harmi, ettei urheilukaudet ole koulussa kuin kolme kuukautta, joten ei siinä ajassa paljoa kerkeä kehittyä.

Olen keskittynyt kouluun ja lepäämisen paljon, koska 23.11 alkava kolmen kuukauden uintikausi tulee olemaan rankka. Joka päivä tulen suoraa koulusta kotiin ja otan päiväunet :D Toki on pitänyt lukea myös Frankensteinia päivittäin ja tehdä muut läksyt...Vihdoin perjantaina sain lähetettyä postikortit Suomeen yli kuukauden säätämisen jälkeen, kun täältä ei saa postimerkkejä kaupoista eikä Air mail merkkejä edes postitoimistoista :D

Enkku sujuu edelleen paremmin ja paremmin. Olen kuullut jo paljon kommentteja kuinka aksenttini on pienentynyt! Unet ja ajatukset ovat jo melkein kokonaan enkuksi. Suomen puhumisen kanssa on jo alkanut olemaan ongelmia :D Parhaimmat virheet oli, kun puhuin serkkuni kanssa ja selitin, kuinka näin tähdenlennon enkä muistanut sen oikea nimeä vaan sanoin "lentotähti". Sekoilin myös kuukausien kanssa - maaliskuu oli marraskuu, kun puhuin uintikaudesta...:D
Edelleen toivon, että saisin lisää paikallisia ystäviä. Kaikki ovat hyvin ystävällisiä ja kiinnostuneita, mutta jostain syystä heidän porukoihin on vaan tosi vaikea päästä. Kaikilla vaihtareilla on koulussani sama ongelma, myös viime vuoden vaihtareilla. Olen kuitenkin onnellinen, että minulla on yksi erittäin hyvä jenkkikaveri, Kyle. Tuntuu, että olisimme tunteneet koko elämämme ajan :D

Nyt vielä kaksi viikkoa lomaa urheilusta, jonka jälkeen alkaa uinti!! Päivittäin koulun jälkeen 3h treenit sekä 2-3kertaa viikossa aamuharkat...Valmentaja on maailman ihanin ja olen kuullut paljon joukkueen erityisestä yhteishengestä, vaikkei olekkaan menestyvä joukkue. Tältä kaudelta odotan, että saan uusia ystäviä lisää, kehityn erityisesti rintauinnissa ja pystyn uimaan koko kauden ilman ongelmia olkapäiden kanssa.

Tein korvapuusteja ekaa kertaa täällä viime viikolla! Taikinan teko meni hyvin ja se maistui juuri sellaiselta kuin pitääkin. Joku meni kuitenkin vikaan paisto -vaiheessa. Suurinosa pullista paloi pohjasta ja oli kuivia, onneksi joukosta löytyi kuusi täydellistä yksilöä. Vanhempani toivoivat, että tekisin niitä uudestaan, joka oli tosi kiva kuulla. He ymmärsivät, että vika oli todennäköisesti kaasu-uunissa, koska en ole aiemmin sitä käyttänyt. Pullan päällä jouduin käyttämään nomparelleja, koska isosta ruokakaupastakaan ei löytynyt raesokeria, mutta ei se makua haitannut :D

Yksi vaihtovuoteni huippukohtia tapahtui 7.11.2015, kun pääsin tapaamaan Amish-perhettä! Isäni lehmien teurastaja on amish, joten pyysin päästä mukaan tapaamaan häntä samalla, kun isän piti hakea lihaa. Otin mukaan myös parhaimman ystäväni, Noellen, joka on kotoisin Sveitsistä. Tunnin ajomatkalla perheen luokse kävi ilmi, että amishit ovat alkuperäisesti tulleet 1600-luvulla Amerikkaan juuri Sveitsistä ja he edelleen puhuvat saksaa. Noelle ja perheen isä puhuivat vähän saksaa keskenään, mutta murteiden takia oli vaikeuksia ymmärtää.
Perheessä on 11 lasta, joista vanhin on 18-vuotias tyttö. Tytöt menevät naimisiin yleensä 15-17 vuotiaina. Tämä tyttö ei ollut naimisissa kuitenkaan vielä, koska isän mielestä se on liian aikaista. Amishit käyvät koulua vain kahdeksannelle luokalle saakka, jonka jälkeen siirtyvät töihin - tässä tapauksessa vanhimmat tekivät töitä teurastamolla. Naisten elämä on rankkaa, koska esimerkiksi pyykit pestään käsin tietysti, koska sähköä ei ole.
Perhe tuottaa vaahteransiirappia keväisin myös teurastuksen lisäksi. Heillä oli omia kanoja, lehmiä, omenapuita sekä perunapelto. Aamupala on yleisesti leipää, kananmuna ja maitoa. Illallinen koostuu yleensä lihasta ja perunasta. Kaikki on käsintehtyä, joten voin kuvitella kuinka hyvää ruokaa he syövät...He voivat kyllä mennä mäkkäriin jos haluavat :D
Tytöillä on pitkät yksiväriset mekot päällä ja kupinmuotoinen hattu päässään, meikkiä he eivät käytä. Poikien hiukset oli leikattu periaatteessa potan muotoiseksi eikä partaa ei leikata. Heillä oli mustat housut ja valkoinen paita sekä ruokohattu päässä. Amishit ovat erityisen ystävällisiä ja hyväntahtoisia ihmisiä. Perheen isä haluaa, että menemme sinne pariksi päiväksi ihan vain tutustumaan heidän elämäänsä ja samalla he oppisivat lisää meidän elämästä. Luulin, ettei he tietäisi mitään Euroopasta, mutta kyllä perheen isä tiesi Helsingin ja Rovaniemen :D Hän unelmoi kovasti, että joku päivä pääsisi Sveitsiin, koska heille juuret ovat hyvin tärkeä asia eivätkä koe itseään amerikkalaisiksi. Meitä muita valkoisia he kutsuvat englantilaisiksi.
Amishit eivät saa kuitenkaan matkustaa lentokoneella. Matkustus tapahtuu joko junalla tai laivalla jos haluaa mennä pitemmälle. Lyhyemmät matkat taittuu hevosilla, pyörillä tai autolla, jota joku toinen ei-amish ajaa.
Pääsin Noellen kanssa heidän kotiin. Asunto oli tosi iso ja avara. Näin elämäni pisimmän ruokapöydän...Tytöt leikkivät huoneissaan nukeilla, joissa oli pelkästään sänky. Mattoja ei ollut yhtään. Lämmitys hoituu uunilla, joka oli kellarissa. Heillä oli jääkaappi, jota ihmeteltiin, mutta myöhemmin selvisi, että se toimii propaanilla. Ainoa puhelin (vanha lankapuhelin) oli teurastamon toimistossa. Kotikielenä he puhuvat saksaa ja englantia puhuttaessa heillä oli selkeä aksentti, joka muistutti vähän brittiaksenttia.
Vierailun jälkeen menimme amishien tavarataloon. Hepat oli parkkeerattu parkkipaikalle :D Sieltä löytyi kaikkea käsintehtyä erittäin hyvälaatuista tavaraa HALVALLA...Nahkahanskat olivat $15, ei Suomesta löydy nahkaa noin halvalla :O Ostin itselleni tosi kauniin puisen korurasian $10.
Kokemus oli todella silmiä avartava ja uniikki. Harvat pääsevät tapaamaan Amisheja...Tuli mietittyä, että miten he pärjäävät ilman kännyköitä ja kaikki pitää tehdä käsin - ei voi vain mennä lämpimään suihkuun, kun eka pitää lämmittää vesi. Heitä pitää siis kunnioittaa paljon! Olin tosi iloinen päivän jälkeen ja menen varmasti uudestaan...

Ei uskoisi ihan heti, että talo on amishien...

Perheen hevosrattaat, joista sisältä löytyi peruutuspeilit ja kaikki :D

He tykkäävät kovasti metsästää ja kalastaa vapaa-ajalla!

Ensimmäinen kuukausi koulussa

En voi uskoa, että oon ollu täällä jo kohta kaksi kuukautta...En haluu, että tää vuosi loppuu :( Koulu tosiaan alkoi 12.9 ja onnekseni en eksynyt kertaakaan koulussa :D Päivä alkaa lähes joka päivä 6.50, kun bussi tulee hakemaan minut. Jostain syystä bussit saapuvat koululle 35min etuajassa niin siinä on kivasti aikaa kysyä apua matikkaan opettajalta tai vain hengata kaverien kanssa. Nyt on kaksi kertaa koulu myöhästynyt kahdella tunnilla sumun takia vaikkei se nyt niin kamala ollut edes :D mutta kyllä 1,5h lisäunet kelpaa...

Lukujärjestykseni:

1. englanti - vanhaa englantilaista kirjallisuutta...
2. astronomia - opettaja on ihana, mutta aine itsessään on tylsä. Opiskelemme lähinnä historiaa, kuinka USA meni avaruuteen ekaa kertaa mutta myös fysiikkaa.
3. matikka - tämä tuottaa eniten stressiä, koska sanat on vaikeita ja asia käydään yleensä 10 minuutissa enkä opi niin nopeasti. Yleensä läksynä on vähintään kymmenen tehtävää. Ope on kuitenkin tosi ihana ja mun tuleva uintivalmentaja.
4. kuvis - en ole pitkään aikaan pitänyt kuviksesta, mutta tästä kuviksesta tykkään tosi paljon. Tähän mennessä ollaan piirretty vain omakuva ja mandala, joka kuvaa itselleen tärkeitä asioita.
5. espanja - halusin alottaa espanjan alusta täällä vaikka opettajan mielestä kuuluisin selkeesti edistyneeseen espanjaan. Joka päivä pitää oppia kuusi sanaa ja joka viikko on kaksi testiä.
6. finanssi - tämä kurssi on todella hyödyllinen tulevaisuutta ajatellen! Olen oppinut jo miten olen rikas 69 vuotiaana :D
7. U.S historia - ennen tykkäsin historiasta, mutta koska tästä aineesta tulee liikaa läksyä joka viikko niin ei oikein enää innosta.

Yleensä koulun jälkeen jään koululle tekemään läksyt ennen treenejä, jotka kestää kaksi tuntia. Olen päässyt jo pelaamaan vähän lentopallo peleissä, mutta tietysti koska muut tytöt ovat pelanneet jo pari vuotta käyn kentällä yleensä vain pari minuuttia. Kausi loppuu kolmen viikon päästä, jonka jälkeen on kahden viikon tauko ja sitten uinti! <3

Ovid-Elsie freshmen volleyball -joukkue

Joka perjantai on jenkkifutis peli ja meen aina katsomaan sitä kaverien kanssa. Oppilaille on oma alue (M-zone) katsomossa, jossa on viikoittain erilainen teema miten pukeudutaan: ranta ja joulu esimerkiksi. Ilmapiiri on ihan hullu ja siellä tutustuu helposti uusiin ihmisiin. Koulussa on melkein mahdoton tutustua kenenkään, koska välitunnit on vain 5minuuttia ja lounaalla kaikki ovat nuoria oppilaita meidän 10 vaihtarin lisäksi :D

Home Coming jenkkifutis -peli

Kavereita jefupelistä <3

 Home coming oli syys-lokakuun vaihteessa. Viikon aloitti lauantain 26.9 senior juhlat, jonne kaikki koulun vanhimmat tuli hengailemaan nuotion äärelle - tämä oli hyvä tilaisuus tutustua paikallisiin. Sunnuntaina seniorit tytöt pelasivat junior tyttöjä vastaan Powder Puff flagball pelin. Valmentajina toimivat varsity football pelaajat. Voitimme juniorit mennen tullen! :D Senior pojat toimivat cheerleadereina...:D

Senior luokan 2016 väri on pinkki, jonka takia hiukset ja kaikki piti olla pinkit. Värin peseminen kesti 20minuuttia...

Toivon, että Suomessakin olisi jotain tälläistä...:(

Home coming- viikon aikana oli erilaisia pukeutumisteemoja: 50-luku, koulun omat värit (sininen ja kulta), luokkaväri (senioreilla pinkki), western ja tulevaisuus. Perjantai-iltana oli home coming jefupeli, jonka väliajalla kruunattiin senioreiden joukosta kuningas ja kuningatar. Lauantaina viikko huipentui tanssiaisiin: menin espanjalaisen pojan kanssa sinne kavereina ja kaikki tanssivat neljä tuntia putkeen. Tytöillä kuuluu olla lyhyet mekot eikä pojilla tarvitse olla pukua (muutenkin, koska siellä oli tosi kuuma). Neljään tuntiin sisältyi kolme hidasta tanssia ja viimeinen laulu oli suomalaisen Daruden Sandstorm - tunsin itseni ylpeäksi suomalaiseksi silloin :D Toivon, että voisin kokea uudestaankin saman illan oli niin hauskaa!

Home Comingin yksi perinne on, että poika antaa deitillensä käsikukan.

Tässä on parhaimmat kaverini eri puolilta maailmaa <3

Syyskuussa olin USA:n parhaimassa huvipuistossa, Cedar Pointissa Ohiossa. Ekat kolme tuntia odotimme laitteiden avautumista mahdollisen sateen takia vaikkei tietenkään sitten satanut -_-. Sen takia pääsimme 10,5 tunnin aikana vain viiteen laitteeseen, mutta ne olivat kyllä hyviä! Yksi niistä oli maailman nopein vuoristorata Tragster- 190km/h, nousi ja laski 90 asteen kulmassa 128metriä. Ajelu kesti vain 17sekuntia. Pelotti paljon, mutta pakkohan sinne oli mennä. Edellisenä päivänä espanjan tunnilla puhuimme tästä ja viisi oppilasta oli jäänyt jumiin kesken ajon sekä vanussa oli laskuvarjot...Laite kuulosti ilotulitukselta, koska se meni niin nopeasti. Ajelu tuntui vain sekunilta ja se antoi mahtavat adrenaliinit illan päätteeksi ja oli 1,5h jonottamisen arvoinen.

                                Tragster!                                  

- Sonja

Totuttelua maalla elämiseen

Nyt on jo vierähtänyt kaksi viikkoa täällä Michiganissa :O Aika on mennyt tosi nopeasti..Englanti sujuu jo hienosti, vaikka tottakai välillä tulee unohduksia ja kielioppi virheitä. Jostain syystä sekoilen "she" ja "he" sanojen kanssa - kun haluan sanoa "he" sanon "she" ja toistenpäin :D Monet ovat kuitenkin kehuneet puhumistani ja jopa luulleet, että puhun englantia äidinkielenenäni.
Eniten totuttelua on vaatinut se, etten pääse menemään täällä itekseni mihinkään, koska busseja ei ole ja välimatkat on pitkät. Välillä se on turhauttanut tosi paljon, mutta onneksi hostvanhempani vievät minut aina jos on tarve. Pitää vain rohkeasti kysyä eikä ajatella, että on taakaksi vanhemille - he ovat tottuneet kuskaamaan lapsia joka paikkaan. Itse en kuitenkaan viitsi pyytää joka viikko viemään 45min päähän shoppailemaan tms :D

Tulen todella hienosti toimeen perheeni kanssa, vaikka he kiusoittelevat minulle kokoajan esimerkiksi kuinka "vähän" syön... Kaksi hodaria on liian vähän amerikkalaiselle päivälliseksi, mutta minulle liikaa :D Ravintoloidenkin ruoka-annokset ovat suuria, joten minulla jää usein melkein puolet syömättä.
Usein löydän perheen kissan, mr. picklesin (tyttö) nukkumasta sängylläni. Pickles on tehnyt minusta kissaihmisen todellakin...<3 Hostmom kertoi, että kissa tuli heille siten, että ensimmäinen omistaja oli muuttamassa ja oli viemässä picklesiä lopettavaksi, koska ei halunnut sitä mukaansa niin perheeni otti kissan. En tajua kuka ei pitäisi tuosta kissasta ;( Perheen kaksi labradorin noutajaa, Jourdan (6v.) ja Maya (4v.) ovat myös tosi ihania. Maya etenkin näyttää pitävän minusta. Aina, kun olen sohvalla olohuoneessa 40kg Maya tunkee syliini hinnalla millä hyvänsä :D

Olen päässyt jo vähän olemaan cow girl! Olen jo ollut traktorin kyydissäkin :) Heti kolmantenani päivänä autoin ajamaan yhden lehmän traileriin ...Täytyy sanoa, että kyllä pelotti sillon. Varsinkin, kun ryhmä isoja hermostuneita lehmiä juoksi suoraa minua kohti :D Eiväthän lehmät ole ilkeitä eläimiä, mutta tunsin itseni todella pieneksi. Mutta tykkään silti asua täällä keskellä ei mitään - ihanaa vaihtelua kaupunkiin!

Sain vihdoin jenkkikännykän melkein kahden viikon säätämisen ja hermojen raastamisen jälkeen. Ajatuksena oli käyttää täällä yhteydenpitoon vanhaa Suomesta ostettua Iphone4S, mutta se olikin lukittu eli se ei toimi USA:ssa. Yritimme ostaa prepaidia viime vuoden vaihtarin kännykkään ja perheen vanhaan Samsungin puhelimeen, mutta nekään ei toimineet...Nyt sitten vihdoin, kun vanhempani vaihtoivat Iphone4 kännykkänsä Iphone 5C kännyköihin, keksimme, että voisin ihan hyvin käyttää jommankumman Iphone4. Maksan $45/kk rajattomasta tekstaamisesta ja puhumisesta - hintaan ei sisälly nettiä yhtään. Onneksi kotona ja koulussa on ihan hyvä wifi-yhteys.

Olen aloittanut koulun lentopallo freshmen joukkueessa 2,5tuntia päivässä, 5-6 kertaa viikossa. Joukkueita on siis kolme: varsity, junior varsity ja freshmen. Kaikki minun joukkuelaiset ovat 3-5 vuotta minua nuorempia ja aloittavat nyt high schoolin. En tosiaan olettanutkaan, että pääsisin parempaan joukkueeseen, koska minulla ei ole kokemusta lentopallosta kuin vain muutama kerta liikuntatunnilta. Joka päivä asiat sujuu vähän paremmin, vaikken ole vielä päässyt pelaamaan peleissä. Joukkuelaiset kannustavat minua ja kahta muuta vaihtaria aina, joka lisää tietysti intoa harjoitella enemmän ja enemmän...Marraskuussa aloitan uinnin ja heillä on muutaman kerran viikossa myös aamutreenejä :O

Lauantaina 5.9.2015 menin hostäitini ja hostsiskoni kanssa päiväksi todella kauniille Mackinac -saarelle, joka sijaitsee Lake Michiganissa noin kolmen tunnin ajomatkan päässä Bannisterista. Saarella on sisällissodan aikainen linnoitus ja Michiganin kuvernöörin sekä rikkaiden ihmisten kesäasuntoja. Saarella ei ole autoja yhtään, joten hevoset toimivat autoina sekä oli mahdollisuus vuokrata pyöriä koko päiväksi.
Vuokrasimme hevoset tunniksi ja koin elämäni ensimmäisen lännenratsastukseni...satula on todella kova verrattuna koulusatulaan, joten nyt on kipeä peppu ja ohjia pidettiin löysällä vain yhdessä kädessä, joten varsinkin alkuun tunsin oloni aika turvattomaksi, koska minulla ei ollut mitään kontrollia hevoseeni :O Hevoseni oli kuitenkin tosi helppo ja kulki vain toisen hepan perässä, joten sain katsella maisemia rauhassa ilman, että tarvitsisi kokoajan katsoa mihin heppa menee!

Nämä hevoset odottivat asiakkaiden matkalaukkuja vietäväksi hotellille.

Pääkatu

Kunpa Suomessakin olisi näin kauniita sairaaloita ;D

Saarella ollaan tehty kuuluisaa fudgea jo yli sata vuotta. Minulle tämä herkku oli kuitenkin liian makeaa...

Tänään, maanantaina 7.9.2015 vietetään Labor dayta eli työn tekemisen juhlaa, joka on vapaa-päivä!

Tiistaina alkaakin koulu jo...Kello 6.50 koulubussi tulee hakemaan minut ellei hostisäni mene sijaistamaan koululle :O

- Sonja

New York, New York

Nyt kirjoittelen ekaa kertaa Michiganista! Keskiviikkona 19.8 lensin siis New Yorkiin. Matka kesti yhteensä 14tuntia ja onnistuin suunnistamaan itse Amsterdamin kentällä haha, jota juuri jännitin eniten...Leirin 65 vaihtaria oltiin jaettu neljään eri ryhmään. Itse kuuluin kansainväliseen ryhmään, jossa oli hollantilaisia, norjalainen, tanskalainen, tsekkiläinen, espanjalaisia sekä toinen suomalainen tyttö minun lisäksi. Minusta oli kiva olla kansainvälisessä ryhmässä, koska jouduin tottumaan puhumaan englantia 24/7 toisin kuin muiden ryhmien oppilaat, jotka olivat kaikki saksankielisiä. Asuimme Manhattanilla hostelissa 3-5 huonekaverin kanssa. Paikka oli tosi kiva ja siisti sekä lähellä metroasemaa.
Ulkona oli joka päivä yli 30 astetta ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, joten me kaikki hikoilimme ja paloimme vähän, koska olimme ulkona kello 9-17 päivittäin.

Päivä 1:

Kello 8.30 oli ryhmätapaaminen, josta lähdimme suoraan Time Squarelle. Luulin, että kyseinen paikka olisi suurempi ja näyttävämpi, mutta olihan se hieno nähdä! Sieltä jatkoimme Bryant parkiin, jossa on New Yorkin Public Library. Tv-sarja Gossip girlissä Blair ja Serena ystävineen istuivat aina juuri tuon kirjaston portailla :D! Sieltä jatkoimme The Grand Central Railwaystationille, joka on maailman suurimpia ja vanhimpia juna-asemia. Sielläkin Gossip girlin Serena oli ainakin sarjan ensimmäisessä jaksossa! Asema oli todella kaunis sisältäpäin.
Sitten oli aika yhden leirin huippukohdista: Rockefeller centre. Hissimatka 69:teen kerrokseen kesti vain 43sekuntia :D Ylhäällä oli kyllä päätä huimaavat maisemat!
Kävimme myös super isossa katolilaisessa kirkossa, jonka jälkeen suuntasimme Central parkiin. Olisipa Helsingissäkin samanlainen puisto, kuin New Yorkissa...Tämä paikka on ehdottomasti suosikkini kaupungissa. Puistossa voi seurata hienoja katuesityksiä sekä lammella voi soutaa ja ihmetellä kaloja ja kilpikonnia. Itsessään vesi oli tosi rehevöitynyttä eli siellä ei voinut uida kuitenkaan. Lammen vieressä oli hääkuvaukset käynnissä, kun olimme siellä. Gossip girlin Chuck ja Blair menivät naimisiin siellä myös!
Illalla menimme vielä pimeällä Time Squarelle pariksi tunniksi katselemaan ja shoppailemaan. Kaupat oli auki ainakin yhteentoista siellä :O

Päivä 2:

Aamulla menimme metrolla South Ferrylle, josta lähdimme 11.30 Vapauden patsaalle, joka sijaitsee Liberty islandilla. Sieltä jatkoimme nopean kierroksen jälkeen Financial districille, Wall Streetille, jossa oli New Yorkin pörssi ja city hall. Lounaalla oli mahdollisuus käydä katsomassa 9/11 muistomerkkiä Ground 0. Se oli tosi vaikuttava paikka, mutta samalla tottakai surullinen. Myöhemmin iskujen jälkeen alueelle rakennettiin Freedom Tower-pilvenpiirtäjä.
Sieltä kävelimme Chinatowniin ja ostin I <3 NY -paidan :D Menimme kavereiden kanssa kiinalaiseen puistoon istumaan kahdeksi tunniksi, kun oli vapaa-aikaa, muttei voimia kävellä enää enempää. Kuuntelimme vanhojen kiinalaisten musiikki/lauluesityksiä samalla, kun muut pelasivat meidän ympärillä korttia ja shakkia. Chinatown oli ihan oma maailmansa ja samalla vähiten kivoin paikka mielestäni, mutta oli sekin hyvä nähdä!
Illalla yhdeksän aikaa menimme vielä katsomaan Manhattanin skylinea. Siellä oli todella kaunista ja rauhallista - olisin voinut istua ja katsella sitä koko yön!

9/11 muistomerkki. Kaikkien iskuissa kuolleiden nimet on kirjoitettu kiveen.

Päivä 3:

Lauantaina kaikki saivat valita neljästä eri vaihtoehdosta mitä haluavat tehdä: shoppailu, Soho/Brooklyn bridge, MoMa eli modernin taiteen museo tai hengailu Riverside ja Central parkissa. Valitsin puistossa olemisen, koska minulla oli kolme rakkulaa jaloissa, joten oli vähän vaikea kävellä pitkiä matkoja. Molemmat puistot olivat Amsterdam Avenuella sijaitsevasta hostellistamme vain 5-10min kävelymatkan päässä. Leikimme, juttelimme järjestön valvojan kanssa ja otimme vain rauhallisesti. Oli tosi ihanaa vaan olla koko päivä ilman, että jalat tekivät kuolemaa illalla :D

Päivä 4:

Heräsin 4.50 aamulla..Bussi oli myöhässä melkein tunnin, joten kentällä oli vähän kiire tehdä lähtöselvitys yms. Matkalaukkuni painoi aamulla 51.5 paunaa hostellilla, jonka jälkeen laitoin tavaroita käsimatkatavaroihin vähän, jolloin sain sen tasan 50 paunaan, mutta kentällä se oli taas 51paunaa - onneksi minun ei tarvinnut maksaa ylipainosta..
Yksi tyttö Sveitsistä tuli minun kanssa samalla lennolla onneksi, joten ei tarvinnut suunnistaa yksin. Menemme samaan kouluun täällä Michiganissa, joten tunsimme jo entuudestaan.
Lennot kesti vain 1h16min ja 20min, joten ei tarvinut jännittää montaa tuntia perheen tapaamista. Detroit-Lansing lentokone oli niin pieni etten mahtunut kävelemään siellä suorassa :D Tapasin perheen melkein heti koneesta ulostulon jälkeen, josta menimme syömään ravintolaan. He tykkäsivät kovasti antamistani lahjoista: historia-, suomalainen kokkaus- ja meet the finns -kirjat, suklaata, Marimekkojuttuja ja Lappi-aiheisia pannualustoja yms. Salmiakki ei oikein uponnu keneenkään..:D
Perheeni viime vuoden vaihtari Saksasta aloitti perinteen, että jokainen vaihtari tekee päiväkirjaa vaihdosta perheelleni :)

Leirin viisi vetäjää kaikki sanoivat, että olimme kaikista helpoin ja kivoin ryhmä ikinä, kun emme myöhästelleet paljoa (leirillä joutui ongelmiin myöhästelystä). Oli ihan mahtava viisi päivää ja nyt on taas yksi paikka käyty läpi - voisin mennä uudestaan!

Ensi postauksessa enemmän elämän tyylistä, koulusta yms.!

- Sonja

Fiiliksiä ennen vikaa yötä omassa sängyssä

Noh nyt on sitten vikat tunnit Suomessa...Tuntuu niin epätodelliselta, että noin kahden vuoden uurastus palkitaan vihdoinkin huomenna! On tosi sekavat tunteet nyt - oli kamalaa sanoa kavereille, mummulle ja sukulaisille heipat tänään, mutta tietysti odotan vain tulevaa suurella innolla. Kiitos kaikille ihanista läksiäislahjoista <3. 10 kuukautta menee varmasti nopeasti ja sitten näemme taas :)

Eniten jään kaipaamaan kyllä omaa sänkyä, suklaata ja tuttuja tietysti. Tottakai olen avoimen positiivinen Michigania ja heidän elämäntyyliä kohti. Perheeni on tosi ihana, joten luotan heidän kykyihinsä 100% tehdä vuodestani ikimuistoinen. :)

Huomenna siis kello 7 aamulla lähtee KLM lento Amsterdamiin. Siellä on vaihtoaikaa onneksi peräti 3h Delta airlinesin koneeseen kohti New Yorkia.  Jännittää kovasti juuri tuo selviytyminen lähtöportille yksin tuntemattomalla ja suurella lentokentällä, mutta koska kaikki kaverinikin selvisivät lennoillensa - niin enköhän minäkin :D Yhteensä matka Nykiin kestää yli 10h :O!

Nyt menen vielä saunaan vikan kerran ja syön ruisleipää ja maitoa ;(!

Seuraava postaus on sitten New Yorkin orientaatio-leiriltä :)

-Sonja

Farewell 5.8.2015

Keskiviikkona 5.8 vietin mun kahden serkun ja koulukaverin kanssa yhteisiä farewell-juhlia! Kutsuttiin noin 20 parhainta kaveria sinne ja saatiin nauttia 25 asteen helteessä mekot päällä :) Herkkuakin riitti syötäväksi tosi paljon: tehtiin ite USA-aiheinen kakku, haettiin 23kpl euronjuustoa Friisilän mäkkäristä (tehtiin etukäteen tilaus niistä, joten me vaan haettiin ne :D), salaattia, karkkia yms.

Kun kaikki oli tulleet niin syötiin, jonka jälkeen otettiin ainakin yks tunti kuvia, että on sitten varmasti kaikista tytöistä kuva kännykässä, kun koti-ikävä iskee jenkeissä. Täytyy sanoa, että kyllä mulla on ihania ystäviä! Vaikkei kaikki tunteneet kaikkia, niin tulivat kuitenkin hienosti toimeen. Kuunneltiin musiikkia, juteltiin, syötiin ja naurettiin. Tulee kova ikävä tyttöjä :( Odotan kuitenkin jo kovasti tapaamista Ovid-Elsie high schoolin oppilaiden kanssa. Itse asiassa tasan  kahden viikon päästä on koulun orientation päivä, joka on pakollinen kaikille.

Tässä muutamia kuvia:

Kakun leikkaus tehtiin yhdessä..:D Minun lisäksi kuvassa vasemmalta oikealle kaksi serkkuani ja koulukaverini :)

Tässä yksi parhaimmista kavereistani yläaste-ajoilta

Iso kiitos kaikille tytöille ja erityisen suuri kiitos Lotalle, joka tuli auttamaan juhlien järjestelyissä meitä <3

- Sonja

Cooking and baking

Moi taas :) Nyt lähtöön on enää 13päivää ja pikkuhiljaa alotan kohta jo pakkailemaan. Ekat kaverit, mukaan lukien poikaystävä, on jo lähteny jenkkeihin. Tulee kyllä ihan kamala ikävä kaikkia, onneksi Skype ja Whatsapp on keksitty... Viime päivinä on ollu paljon tekemistä, kun yksi mun parhaimmista kavereista tuli lomalle usasta reiluksi viikoksi tänne ja eilen vietettiin mun, kahden serkkuni ja koulukaverin läksiäisiä. Huomenna alkaakin Weekend festival, jonne meen ekaa kertaa :)

Oon harjotellu nyt tekemään karjalanpiirakoita, korvapuusteja ja makaroonilaatikon, jotta voin ilahduttaa hostperhettä ja jakaa tietenkin Suomen ruokakulttuuria. Täytyy vain toivoa, että korvapuustit ja karjalanpiirakat onnistuu sielläkin, kun äiti ei ole ohjaamassa enää eikä kertomassa jos vaivaan pullataikinaa väärin :D

Vasemmalla yläkulmassa näkyy mun eka piirakka...mutta täytyy sanoa, että muut onnistu ihan nätisti

Vien jenkkeihin mukaan kardemummaa, hiivaa ja pullasudin, koska siellä kaikki tarvittavat ainekset on niin paljon erilaisempia kuin suomalaiset

Makaroonilaatikko oli ihanan helppo ja melko nopea tehdä, joten olen varma, että teen tota usein :)

Seuraavassa postauksessa kirjotan meidän läksiäisistä ja Weekendistä :)

- Sonja 

Viisumi

Moikka taas!

Nyt ois enää 74 päivää lähtöön ja lennot on varattu! Lennoista kerron myöhemmässä postauksessa :) Mutta tässä vaiheessa kyllä mietin melkeinpä joka päivä vaihtoon lähtöä, vaikka se tuntuu vielä kaukaiselta, mutta kesä menee nopeasti ja kohta lähtö kolkuttaakin jo ovella. Täytyy myöntää, että välillä tulee pelonomaisia tunteitakin esimerkiksi mahdollisesta koti-ikävästä, mutta nämä tunteet kuuluvat vaihtoprosessiin...

Viimeisin iso asia tapahtui vaihtoon liittyen, kun hain USA:n viisumia toukokuussa. Hakemus eteni seuraavasti:

1. Sain Intolta todella selkeät ohjeet, kuinka viisumihakemusta netissä tulee täyttää. Aikaa kului sitä tehdessä noin kolme tuntia, koska sivusto ei hyväksynyt pientäkään virhettä/väärää kirjainta. Hakemuksessa kysyttiin esimerkiksi perheestäni, itsestäni ja kohdemaastani. Viisumi vaatii kahden eri maksun maksua, jotka ovat yhteensä $300. Varasin samalla ajan USA:n suurlähetystöön Helsinkiin.

2. Haastattelu aikani oli aamulla 8.10. Ensiksi turvatarkastuksien jälkeen vein suomea puhuvalle työntekijälle tärkeitä papereita hakemukseen liittyen. Sen jälkeen minut kutsuttiin varsinaiseen "haastatteluun," jossa englantia puhuva työntekijä kysyi minne päin USA:a olen menossa samalla, kun hän katsoi papereitani ja annoin sormenjälkeni. Haastattelu kesti vain pari minuuttia eli sitä on turha jännittää! Yhteensä suurlähetystössä kului yli kaksi tuntia.

3. Alle viikko haastattelun jälkeen sain postissa takaisin passini ja myönnetyn viisumin. :)

Nyt täytyy vain jaksaa odotella elokuuta, muuten olen valmis lähtöön!

- Sonja

Here we go!

Moi! Oon siis Sonja Espoosta ja oon lähtemässä Michiganiin vaihtoon elokuussa 2015. Kirjotan tätä blogia lähinnä, jotta perhe ja ystävät voi seurata mun vuotta Suomesta. Haluun myös jakaa omia kokemuksia vaihdosta sitte, kun sen aika koittaa, jotta muut vaihtoon haluavat saavat lisätietoa! Olen käynyt USA:ssa kaksi kertaa, koska meidän kaveriperhe ja täti ja setä asuu San Franciscon lähellä. Ekan käynnin jälkeen tiesin, että haluun tänne vuodeksi!

Sijotustiedot sain siis perjantaina 27.2.2015 kesken terveystiedon tuntia. Eihän siinä sitte pystyny yhtään keskittymään opiskeluun enää! Oon menossa Bannisteriin Michiganiin. Bannister on pieni noin 800 asukkaan maalaiskaupunki. Mun perheeseen kuuluu äiti, isä ja niiden nuorin 23-vuotias tytär. Yhteensä heillä on neljä jo aikuista lasta. He  omistavat 3 hevosta, 22 lehmää, 3 koiraa, 4 ankkaa, 2 kissaa ja aasin. Mun unelma oli just päästä maatilalle, koska oon niin eläinrakas. Toiveena oli myös sitte päästä melko pohjoseen itärannikon puolelle, koska en siellä aikaisemmin oo ollu ku vaan yhden päivän Chicagossa viime kesänä.

Mun koulu, Ovid-Elsie high school on reilun 500 nuoren koulu, joista tänä vuonna 35 on vaihtareita. Koulumatkaa mulla tulee olemaan noin 16km, jonka meen koulubussilla tai pääsen isän kyydissä. Mitään kurssivalintoja ei tietenkää vielä olla tehty, mutta katoin jo alustavasti mitä siellä on tarjolla. Astrologian ja rikosoikeuden kurssit pisti silmään heti ekana, joita ei varmasti Suomen lukioista saa!

Katsoin myös koulun helmikuun ruokalistaa ja yllätyksenä huomasin, että lähes joka päivä tarjolla oli hedelmiä ja salaattia. Vain muutamana päivänä viikossa oli pizzaa tms. Ajattelin alkaa uida siellä uudestaan, koska joukkueesta oli kirjoitettu todella positiivinen artikkeli lehteen. Siellä on monena vuonna ollut enemmän kuin vain yksi vaihtariuimari, tänä vuonna 12.  Koulu vaikuttaa siis tosi kivalta.

Ensimmäinen orientaatioleiri on huhtikuun lopulla, jonka jälkeen teen sitten varmasti toisen postauksen.

- Sonja