Nyt on enää 53 päivää jäljellä vaihtoa. On aika alkaa miettiä kotiin lähtöä - vaikken haluaisi. Ajattelin tällä kertaa kirjoittaa tänne miten olen muuttunut ja miten Suomi ja USA eroaa toisistaan.
Nopeasti vain kirjoitan kuulumiset: tennistä on jäljellä enää 4 viikkoa ja eilen kotiturnauksessa tulin parini, Grecian kanssa toiseksi eli saimme mitalit! :) Oli kivaa kuulla kaverien ja valmentajien kannustamiset, vaikka se toi lisää paineita voittaa. Voiton halu oli suuri eikä olla pelattu ikinä niin hyvin ja keskittyneesti!
Nyt alkaa viimeinen kuukausi koulua, joka onkin täynnä erilaista tekemistä - prom, senior trip, color run..
Tämän vuoden aikana olen saanut kolme erittäin läheistä ystävää. On uskomatonta, kuinka läheiseksi voi tulla ihmisten kanssa eri kulttuureista ja vain parin kuukauden sisällä. Olemme kuin siskoja toisillemme enkä ole ikinä kokenut samanlaista sidettä uusien ystävien kanssa paitsi Noellen, Grecian ja Zuzanan kanssa. Vaihdon huono puoli on se, ettei rahaa löydy matkustamiseen kaverien luokse kokoajan. Olen 100% varma, että meidän välille on syntynyt iänkaikkinen ystävyys.
Koulu on tottakai erilaista - Suomen opetussysteemi on todellakin maailman paras! Täällä on paljon läksyä eikä itsenäisyyttä anneta yhtään. Mielestäni lukiolainen osaa jo päättää käyttääkö kännykkää tunnilla vaiko eikö. Itse pystyn kuuntelemaan tunnilla ja välillä käyttämään kännykkää..siitä ei tarvitsisi joutua rehtorin puheille. Kaikki kotitehtävät arvostellaan ja joka viikko on testejä (monivalintoja). Monet ihmettelevät miten kestän Suomessa rankat koeviikot, mutta täytyy kyllä todeta, että paljon mielummin teen isot kokeet kerran kahdessa kuukaudessa kuin viikottaisia pieniä kokeita sekä lukukauden lopussa olevat final examit. Tällä hetkellä en tiedä pääsenkö matikan final examia edes läpi, koska olen niin pihalla. Koko tunti menee yleensä 30kotitehtävän tarkistamiseen ja uuden asian opetusta on vain 5-10min - 75min tunteja on ikävä!! Hyvä asia koulussa täällä on se, että opettajat on oikeasti meidän ystäviä ja koulun yhteishenkeen panostetaan paljon. Uskon, että koulun sisäiset urheilulajit tuovat oppilaita läheisiksi ja monet opettajat ovat lajien valmentajia. En malta odottaa, että pääsen syömään hyvää kouluruokaa taas ILMAISEKSI!! Täällä on yleensä vain pizzaa yms. ja ranskalaiset luetaan kasviksiksi...Itse pakkaan oman lounaani kotona joka ilta, johon sisältyy jogurtti, hedelmä, leipä, proteeini patukka, jotain makeata ja kasviksia.
Paras asia täällä on ihmisten yleisesti avoimet luonteet. Minulla meni aikaa oppia olemaan avoin ja puhelias uusia ihmisiä kohtaan, mutta nyt haluaisin opettaa taidon kaikille suomalaisille. Monet luulivat minua täällä tosi epäkohteliaaksi, koska en ollut heti äänessä porukassa, mutta kerrottuani Suomen hiljaisesta kulttuurista, he ymmärsivät. Lukiolaiset eivät tuomitse muita ulkonäön perusteella ja jostain syystä täällä on jokaisella tyttö- tai poikaystävä. Myös tytöt ja pojat ovat hyviä ystäviä keskenään, minkä toivoisin tapahtuvan myös Suomessa.
Oisi myös ihanaa nähdä Suomessa enemmän ihmisten lahjoittavan ja auttavan muita, jotka tarvitsevat ruokaa yms, niin kuin täällä tehdään. Vaihtarit tekevät vähintään 5tuntia community servicea vuosittain. Tänä vuonna itse palautin pulloja, josta saadut rahat menivät köyhien perheiden lasten joululahjoihin. Koululla on ollut myös talvivaate ja ruoka keräys sekä useita varaankeruita alueen sairaille lapsille. Perheeni lahjoittaa myös rahaa viikoittain, jolla rakennetaan kirkkoja Meksikoon.
Ihmiset täällä yleisesti ovat aika pienituloisia eivätkä heillä ole mahdollisuutta matkustaa ja ostaa kalliita vaatteita - monilla, niinkuin minullakin, on vaatteita lähinnä Walmartista. Olen onnellinen koulurepun omistaja, joka ei satu hartioihin niinkuin raskas koululaukku. Meikkiä tytöt käyttävät vähän, joka on saanut minutkin vähentämään paljon!
Olen oppinut olemaan todella kiitollinen mahdollisuudesta matkustaa ja nähdä erilaisia kulttuureita, koska se opettaa suvaitsevaisuutta muita kohtaan. Alue on todella uskonnollinen, konservatiivinen ja useat ovat rebuplikaaneja. Olen kuullut paljon muslimi-vihaa ja kuinka Trump pelastaa maailman..Tämäkin paikka on saanut minut hyväksymään, ettei kaikki ole liberaaleja demokraatteja ja kaikilla on omat mielipiteensä. Nykyään käyn hyväntahtoisia väittelyjä host isäni kanssa USAn presidentinvaaleista enkä ole ikinä ollut näin kiinnostunut politiikasta :D.
Suoraan sanoen pelkään päivää, jolloin täytyy sanoa heipat Michiganille. Olen muuttunut henkisesti niin paljon, lähinnä paremmaksi ihmiseksi onneksi, etten tiedä miten nopeasti/helposti sopeudun Suomeen taas. Ihmisille, joka ei ole kokenut vaihtovuotta on hankala selittää kaikkia tunteita mitä me vaihtarit käydään läpi, mutta ehkä parhaiten vuosi tiivistyy lauseeseen ''An exchange year is not life, it is a life in a year.''
Tottakai odotan suomalaista ruokaa, kesää ja itsenäisyyttä, mutta vaihtovuosi on jättänyt minuun jäljen, joka ei lähde pois, niin dramaattiselta kuin se kuulostaakin :D
- Sonja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti